Kirkkaita häpeän hetkiä
Olisin halunnut kirjoittaa juuri tällaisen postauksen, mutta toveri sanoi sen kärkkäämmin. Kunnallisvaalien aikaan olen todella monta kertaa jäätynyt, kun omien teemojen kertominen ja perusteleminen tarkoittaa aina toisten puolueiden itsekkäiden ideologioiden selittämistä juurta jaksaen. Kokoomuksen kampanjaa saatetaan omankin puolueen riveistä oikein kehuskella, kun ovat onnistuneet ottamaan spektaakkelin omakseen. Heikoimmat hymistelevät parlamentarismin nimissä, että: "kyllähän se porvari ne raha-asiat osaa hoittaa" ja tulihan joskus jokunen porvarikin päissään kehuskelemaan, että "teihin voi aina luottaa, että ootte köyhien puolella". Vastakkainasettelun aika mitä?
Eilen joidenkin ehdokkaiden kanssa totesimme, että Vasemmistoliiton Ei-puolueen nimitys on tullut ulkopuolelta ja siitä on loukkaannuttu niin paljon, että kuvitellaan olevamme jotenkin takapajuisia. Ei on selkeä sana ja sitä pitää toistaa, koska edistyksellisinä itseään pitävät oikeistopuolueet ehdottavat kiihtyvällä tahdilla huononnuksia kaikkeen. Kategorinen tyhmyyden vastustaminen on joissain järjestöissä jo arvo sinänsä.
Ihailen pienempiä kommunistisia puolueita, tunnen aikamoista sympatiaa niitä kohtaan. Siellä osataan argumentoida ja olla aatteellisesti aina kaidalla tiellä. On kamalaa herätä kesken kaiken kampanjoinnin siihen, että tajuaa koko vaalitouhun Rotuaarin desing-mökkeineen ja kierrättämättömine kahvikuppeineen olevan pelkkää konsensuksen hakua seuraavalle valtuustokaudelle. En itsekään ole seurannut kunnallispolitiikkaa edellisen neljän vuoden aikana muuten kuin opiskelijoiden asioiden osalta. Vasta nyt näin edellisen nelivuotiskauden äänestystilastot tärkeimmistä päätöksistä. Hävettää.
On kovennettava otteita ja osoitettava kärkkäämmin, miksi oikeisto vaarantaa kaikkien tulevaisuuden. On otettava tiukempi lenkki niin omien kuin vihollistenkin niskasta.
