Minä lähden pois
Tämän Liittoja, kuntia ja vallankumouksia blogin kirjoittaminen ei ole enää mielekästä ja kivaa, joten on aika lopettaa se. Puhetta kyllä kaikilla riittää, mutta tehokasta toimintaa ei. Ei se, ettei puhe olisi myös toimintaa, mutta tarkoitan tällä puheen toiminnallistamista, tekoja, strategista painimista ja poliittisia kamppailuja. Täten vetäydyn puuhailemaan opinnäytetyötäni, ehkä pidempää pamflettia koulutusjärjestelmästä sekä Liberoa ja Vasemmistonuorten tiedotustyötä.
Eilen oli opiskelijakunnan kevätkokous, joka kesti 4,5 tuntia. Se olisi kestänyt tunnin, mikäli emme olisi ryhmämme kanssa tuoneet saliin noin viittätoista muutosesitystä perusteluineen ja politisoineet muutamia vanhoja käytänteitä. Hävisimme suurimman osan mutta osoitimme, että nykyiset sitoutumattomissa edustajistoryhmissä vaikuttavat ovat todella porvareita.
Erittäin tärkeitä päätöksiä tehtiin suuntaan ja toiseen. Opiskelijakunta muun muassa teki kulttuurisihteerin toimesta päätoimisen, aloittaa ainakin selvittämään millaista kehitysyhteistyötä se voisi tehdä sekä siirtyy käyttämään reilua kauppaa (tai miten se nyt oikeasti kirjoitetaankaan). Kehitysyhteistyötä tehdään ensialkuun kummilapsitoiminnan kautta. Se ollaan aikeissa hankkia World Visionilta, joka on tunnetusti kristillistä työtä tekevä järjestö. Hallituksen jäsen vastasi kysymykseemme uskonnollisesta sitoutumattomuudesta jotenkin tähän tapaan: "jos lapsi saa ruokaa ja oppii lukemaan ja samalla sitten alkaa uskoa Jumalaan, niin byhyy".
OSAKO tulee myös ensi vuonna avaamaan keskustelua mahdollisesta YTHS:än liittymisestä. Vasemmisto-opiskelijat on viikonloppuna ottamassa kantaa aiheeseen valtakunnallisen "vihreiden vassaripaskojen" tapaamisen yhteydessä. Arvioimme, että olisi poliittinen itsemurha vaatia YTHS:n lakkauttamista edustajistovaalien aikana, joten muotoilemme kantamme sen ja julkisten palveluiden suhteesta vasta nyt.
Lähtökohtanamme on oletettavasti (ja ehdottomasti) julkisten palveluiden uusi kukoistuskausi, joissa opiskelijat, työntekijät, itsensä työllistäjät, vanhukset, lapset ja aivan kaikki ryhmät olisi huomioitu eikä eritasoisia palveluita eri ryhmille olisi olemassa. On myös tarpeen kytkeä yhteen toimeentulokysymykset ja sosiaali- ja terveyspalveluiden pienyrittäjyys sekä yksityisten palveluiden työntekijöiden asema. Toinen kokonaisuus on opiskelijoiden osallistuminen omien terveyspalveluidensa rahoittamiseen ja automaatiojäsenyys. Odotan innolla monipuolista keskustelua aiheesta.
Kunnalliset luottamustoimet on siirrettävä myös muiden harteille, kun edessä on Helsinkiin muutto. Lautakuntapaikkojen suhteen ei ole ongelmia, sillä niihin puolueet valitsevat itse istujat. Taakse jää onneksi tosiaan myös tämä muu järjestöelämä, joka on tällä kertaa ottanut enemmän kuin antanut. Järjestötoiminta ei oikeastaan ole antanut mitään uutta pitkään aikaan. Kokouksista ei olla päästy kaduille, kas siinä pulma!
Tämän ollessa viimeinen bloggaus, toivoisin, että lukijat paljastaisivat itsensä. Olisi ihan mukava kuulla, että kuka minua on lukenut ja ehkä myös syitäkin luvulle. Uusi blogi jossain uudessa muodossa ilmestyy huudeille varmaan ensi vuoden puolella.
Mukavaa joulua ja loppuvuotta!
